all of this

ote mun päiväkirjasta, kuvaa buenosti mun elämää täällä (vaikka horrible ehkä vähän kärjistettynä huonompien asioiden vertauksena) ja nuoruutta ylipäätään.

Välillä tuntuu että näin viiden kuukauden täällä olon jälkeen elämä tuntuu arkiselta ja kaikki on melko tavallista, mutta oikeestaan näänkin kaiken sen 'muun' kauneuden siinä arjessa justiinsa.

Kuinka kivalta tuntuu tietää että mun täytyy kääntää suihkussa ensin se toinen hana ja antaa veden valua jonkin aikaa ennen kun sinne voi mennä. 

Tai että A haluu syödä sen mushroom souppinsa just niin, että siivilöin klöntit ensin pois.

Millä bussilla pääsen mihinkin ja se, että osaan nimetä kaikki pysäkit kodin ja juna-aseman välillä. Tiedän, missä on lähin tesco superstore ja mistä paikasta saa parhaat ranskalaiset. 

Oikeestaan kaikki toi on ihan yhtä hienoa, kun se että näkee piccadillyn valot&miljoona turistia iltavalaistuksessa, tai shoppailu oxford streetin ruuhkissa. Tuntuu hyvältä elää ja hengittää tätä ilmaa tietäen, ettei tällä kertaa oikeesti oo turisti. Tänään oli perus harmaa talvipäivä, vähän ankee ehkä jonkun mielestä, mutta lenkillä puistossa se kaikki harmaus&ankeus näytti sellaselta, että kaiken pitääkin näyttää just siltä. Tällästä täällä on ja oikeestaan rakastan tätä kaikkea. Kokonaisuutta. Nää talot on musta edelleenkin yhtä ihania, rakastan katuja missä on taloja, joissa on 'yläerkkeri-ikkunat' ja aina niitä kattoessa tulee ihan mieleen että elän jossain skinssissä tai muussa brittisarjassa. 

On hyvä olla täällä. Ens viikolla oon yksin kotona ja on lomaa, sitä odotellessa.